Testaa oletko vapaa-ajattelija!

Jokainen on yhtä arvokas

Jokainen on arvokas

Uskonnonvapaus tarkoittaa myös vapautta uskonnottomuuteen. Siihen kuuluu oikeus olla näyttämättä, tunnustaako jotain uskontoa vai ei. Uskonnottomuus voi olla todellinen vakaumus, tai ominaisuus jota ei itse ole valinnut. Siksi uskonnottomia on kohdeltava yhtä kunnioittavasti kuin muitakin.

Kaikilla on oikeus syrjimättömään kohteluun vakaumuksesta riippumatta. Vain ihminen itse tietää, mikä hänestä tuntuu loukkaavalta, se ei ole loukkaavan osapuolen päätettävissä. Päiväkodeissa, kouluissa ja armeijassa ei pitäisi kehittää asetelmia joissa ”me” osallistumme seurakunnan toimintaan ja ”poikkeaville” korkeintaan järjestetään korvaavaa toimintaa. Vakaumus ei saa altistaa organisoidulle sosiaaliselle syrjinnälle.

Vanhemmilla on oikeus päättää lastensa kasvatuksesta, uskonnollinen itsemääräämisoikeus alkaa 18-vuotiaana. Kehittyvää uskonnollista tai uskonnotonta maailmankatsomusta pitää kunnioittaa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä lapset ovat kypsiä päättämään omasta vakaumuksestaan jo 15-vuotiaina, ja lukiolaisten pitäisi voida itse valita oppiaineensa. Nykyisin seurakuntiin kuulumattomalle lapselle voi valita koulussa oppiaineeksi uskonnon. Samoin elämänkatsomustiedon pitäisi olla mahdollinen valinta niille, jotka kuuluvat kirkkoon.

Ihmisoikeuksia ei kunnioiteta,

  • kun aikuinen houkuttelee vallassaan olevaa uskonnottoman perheen lasta
    kirkkoon;
  • kun lapsi kärsii siitä että hänet erotetaan ryhmästä muiden mennessä kirkkoon, ja vanhempien annetaan ymmärtää että se on heidän vikansa;
  • kun vanhempia painostetaan jäämään kotiin lapsen kanssa kun muut menevät kirkkoon.

Hankaluudet eivät tällöin johdu vanhemmista, vaan joustamattomasta pyrkimyksestä pakottaa kaikki harjoittamaan yhtä uskontoa. Ihmisten yhdenvertaisuuden seurauksena päiväkotien ja koulujen sekä armeijan tulisi olla katsomuksellisesti neutraaleja, kuten ne ovat poliittisesti neutraaleja. Niissä ei saisi altistaa uskonnolle, joka on ristiriidassa kotikasvatuksen ja oman vakaumuksen kanssa. Ihmisiä ei pidä painostaa hartauksissa ja jumalanpalveluksissa teeskentelemään itselleen vierasta uskoa. Sellainen on tuskin kirkkojen itsensäkään kannalta tervettä toimintaa.

Uskonnottomien oikeuksien kunnioittaminen vaihtelee eri päiväkodeissa ja oppilaitoksissa, ja maassamme on menty jo parempaan suuntaan tässä suhteessa. Tasa-arvon toteuttaminen uskontojen ja vakaumusten suhteen on kuitenkin vielä puolitiessä. Julkisissa palveluissa toiminnan tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta.

Sivustoja

Artikkeleita